Tasasesti edetään. Santtu on edelleen pirteämmän oloinen, ei edelleenkään täysin oma itsensä, mutta suunta on oikea. Eli kohta täällä valitetaan, kun menee hermo tuohon koiraan, kun se on oma itsensä, on se vaan niin.... Persoona.

Uskalsin jättää sen jopa kuudeksi tunniksi yksin kotiin, ja hengissä se näyttää selvinneen. Aamulla jaksoi köpötellä hiukan pidemmästi taas tuossa lähipöpelikössä, ja kun samassa kerroksessa asuvalla rotikalla on juoksut alkamassa, niin jouduin jopa tuuppimaan tuota eteenpäin, kun hajut olivat kovin kiinnostavia...

Nyt siirrymme päivälääkkeitten pariin.