Lähdettiin lääkäriin vähän puoli yhdeksän jälkeen aamulla. Autolle kävellessä Santtu kirjaimellisesti käveli ja oli tosi väsyneen oloinen. Kun rupesin nostamaan sitä autoon, se jälleen tuntui veltostuvan täysin siihen mun syliin. Jalat, pää... kaikki aivan rentoina, velttoina. Ole siinä sitten itkemättä kun tuntuu että koira kuolee käsiin.

Vietettiin lähes neljä tuntia lääkärissä (ja lasku sen mukainen). Menin siis heti yhdeksältä oven taakse kyselemään, josko jollain olisi jossain välissä aikaa pientä katsoa. Ottivat toki heti vastaan, kun kerroin tilanteen. Onneksi tuo aamupäivä oli suht' hiljaista siellä, niin oli aina sopivia välejä, jolloin Santtu sitten pääsi ihmeteltäväksi ja tutkittavaksi. Oli taas meille aivan uusi lääkäri, mutta minkäs teet, ja näkyyhän ne aiemmat tiedot kaikki koneelta.

Ensin selvitettiin, että nuo aamuiset kaatuilut tuskin liittyivät selkäkipuihin, koska kohtaukset olivat ennemminkin väsymystä kuin jotain kipukouristuksia. Mitattiin kuume ja tutkittiin anaalit, ei mitään epänormaalia.

Sitten otettiin laaja verenkuva, että jos siellä on jotkut arvot heittäneet häränpyllyä (esim. verensokeri laskenut) ja nuo lyyhistymiset johtuisivat niistä. Ei, kaikki arvot olivat normaalit, mitä nyt toinen munuaisarvo oli hieman koholla ja kalium-arvo oli hiukan alhainen. Munuaisarvon kohoaminen johtunee sydämen vajaatoiminnasta ja lääkityksestä. Kaliumin puute voi aiheuttaa tuommoista nuutuneisuutta ja väsymystä, mutta se tuskin on aiheuttanut tuota kuitenkaan.

Santulle annettiin nesteenpoistopiikkejä useampaankin kertaan, ja sitten jälleen istuskeltiin odottamassa, jotta nähtäisiin helpottaako sen olo ja tasaantuuko hengitys. Koko ajan sen olo oli mennyt jotenkin väsyneemmäksi ja hengittäminen oli käynyt raskaammaksi, teki ihan pahaa katsella kun siinä odotustilassa makoili.

Pikkuhiljaa Santun olo alkoi vähän piristyä ja lopuksi sitten kuvattiin vielä keuhkot. Sieltähän se todennäköinen syy tälle kaikelle löytyikin: keuhkoihin oli kertynyt nestettä taas lähes yhtä paljon kuin mitä ensimmäisissä kuvissa helmikuussa oli! (Eli ihan älyttömästi.) Vaikka siis nesteenpoistolääkitys on ollut koko ajan.

Nyt saatiin eri merkkistä nesteenpoistolääkettä kokeeksi, ja määrää lisättiin, että saataisiin taas tilanne rauhoittumaan.

Tosiasia on, että tämä tauti ei parane ikinä. Pahenee vaan. Ja jos nesteenpoistolääkityksestä huolimatta tilanne on näinkin lyhyessä ajassa mennyt näin huonoksi, niin en uskalla edes toivoa, että pienellä olisi paljoa aikaa jäljellä enää. Sovittiin tässä kotona sitten, että katsellaan ensin muutama päivä, että paraneeko vointi lääkitystä lisäämällä taas selvästi. Jos paranee, niin toivotaan että Santtu jaksaisi vaikka kesän ajan vielä nautiskella mökkielämästä yms, ja kesän jälkeen sitten päästettäisiin se pois. Mielummin sen sitten päästäisi pois silloin, kun tilanne on vielä suht' hyvä, kuin silloin, kun tilanne äkkiä huononeekin ja jouduttaisiin tekemään pikainen päätös ja tuntuisi siltä, että raukka joutui vielä kärsimäänkin.

Mutta toistaiseksi katsellaan nyt. Voimaton olo.