Heräsimme yöllä puoli kolmelta siihen, että Santun vaihtaessa nukkumapaikkaa sen jalat jälleen pettivät alta. Jälleen se sen velttous tuntui kestävän entistä kauemmin, kun pidin sitä sylissä. Sen jälkeen ei tietenkään saanut nukuttua, vaan pari tuntia meni itkiessä ja sopiessa, miten nyt toimitaan.

Sovittiin, että jään täksikin päiväksi kotiin, että voin itse tarkkailla Santun oloa. Jos merkittävää piristymistä ei tapahdu ja ennenkaikkea jos nuo kaatuilut jatkuvat, niin illemmalla on edessä Santun viimeinen eläinlääkärikäynti. Sitten ajamme yli 300 km, jotta pieni rakkaamme saa arvoisensa hautapaikan vanhempieni pihasta edesmenneen pupu-ystävänsä haudan vierestä. (Ja toivomme, ettei talo ole menossa myyntiin lähiaikoina...)

Aamu-ulkoilullakin jalat pettivät, vaikka hetken aikaa Santtu näytti kävelevän suhteellisen hyvin ja pääsi käymään pissalla. Hain sen taas heti syliin ja taas se velttous tuntui kamalammalta ja pidemmältä... Nesteenpoistolääkityksen aiheuttama pissahätä pisti aivan velton koiran pissaamaan sylissä ollessa... Ei kuulosta enää kovin arvokkaalta elämältä.

Jos en jaksa tänne enää päivityksiä tehdä, niin nyt jo kiitos kaikille tuesta ja lohdutuksista ja tsemppauksista.