Ilta ja yö sujuivat hyvin, mitä nyt Santtu on aivastellut melko paljon. Täytynee sitäkin kysäistä lääkäriltä, että mikä sen pistää noin kovin aivastelemaan.

Ennen mua on suuresti ärsyttänyt, kun herra alkaa nuolemaan paikkojaan meidän yrittäessä nukkua, kun se osaa maiskutella ja nuoleskella niin kuuluvasti. Nyt siitäkään ei voi kuin iloita, koska useampaan päivään se ei ole senkään vertaa näyttänyt elonmerkkejä.

Eilen saatiin alkuillasta yksi selvä merkki siitä, että olo on edelleen hankala: pitkästä aikaa Santtu ärähti 1,5-vuotiaan taapertajan tuuppiessa sitä ohi mennessään. No, se ei ole vakavaa, kyllä koira saakin kertoa, jos sitä sattuu tai jos lapsi tuppautuu liian lähelle lepäävää koiraa. Sen jälkeen ei tullut vastaavaa tilannetta, ei se tyhmä mukula ole :)

Nyt aamulla Santtu on hetkittäin jopa vaikuttanut omalta itseltään! Lähti suht' mielellään ulos heti kun heräsin ja jaksoi hetken pihassa hyöriä häntä pystyssä naapurin rottweilerin kanssa - tosin rotikan juoksujen lähestyminen saattoi hyvinkin vaikuttaa innokkuuteen. Pienessä metsikössä jaksettiin jälleen kävellä vähän pitemmästi - välillä irtosi jopa huteria juoksuaskeliakin, ja merkkaillakin jaksoi jo useamman kerran.

Normaali aamuruoka ei ainakaan vielä toistaiseksi ole uponnut, noinkohan odottaa syöttämistä. No, joka tapauksessa täytyy aamulääkkeet mennä syöttämään ihanaan lihamössöön dipattuna, joten samalla kai sen syöttää muutenkin ;)

Kommenteissa oli pohdittu jatkuvan lääkärissä ja tutkimuksissa ramppaamisen tarpeellisuutta, mikäli koira niistä kovasti väsyy ja stressaa. Itse kyllä haluan nyt selvittää tuon tilanteen tarkalleen, eli että onko kyseessä "vain" sydänvaivaa vai myöskin kasvaimia. Eivät nuo lääkärireissut niin rasittavia ole mielestäni, että rupeaisin koiran kunnon takia niitä välttämään. Tutkitaan nyt, että tiedetään mikä oikeasti vaivaa, ja säädetään lääkitys kohdalleen. Santulla kun on kaikenlaista muutakin pikkuvaivaa, niin tehdään tää nyt kunnolla. Ja hei, Santtu on terrieri, oikeasti se ei niitä tilanteita pelkää ja stressaa, asenne on lähinnä semmoinen haista itte, taasko me ollaan täällä, muhun ette kyllä koske! Se on siis aina sietänyt lääkärikäyntejä, ainakin niin kauan kun sen silmät jätetään rauhaan. Kiitoksia ajatuksesta kuitenkin.