Perjantai 9.2.2007: Parina edellisenä päivänä Santtu yskiskeli välillä, ja välillä hengittäminen näytti jotenkin raskaalta. Noinkohan kuiva pakkasilma kuivasi kurkkua ja aiheutti yskää. Iltapäivällä pohdin lääkäriin soittamista - ystäväni vanhemman puoleinen pikkukoira jouduttiin lopettamaan kunnon romahdettua muutamassa päivässä. Kasvaimia keuhkoissa. Päätin katsella tilannetta viikonlopun yli, kun yskähtelyä oli kuitenkin ollut vain ehkä kerran, pari päivässä.

Iltapäivästä/alkuillasta tuli kuitenkin tunnin sisällä useampi pahankuuloinen yskäkohtaus. Soitin entiselle eläinlääkäriasemallemme, jossa olimme käyneet puolisentoista viikkoa aiemmin. (Muutimme toiselle paikkakunnalle vuoden vaihteessa eli uuden eläinlääkärin etsiminen oli edessä - kerran vielä tahdoin käydä paikassa, jossa käytiin yli neljä vuotta, koska halusin Santun potilaskertomuksen mukaan.) Ajattelin, että kun tuntevat koiran, niin osaavat parhaiten sanoa kannattaako katsella vai mielummin mennä samantien lääkäriin. Ei sattunut asiakaspalveluhenkinen henkilö puhelimeen, jankkasi vain että paha sanoa, itsehän näet miten koira voi, jaa'a, voishan se ehkä olla hyvä näyttää ajoissa lääkärille.

Sitten miettimään uutta lääkäriä. Vaihtoehtoja oli kaksi: paikka, jossa miehen vanhempien koiraa käytetään, ja paikka, jossa toisen koirani "tyttöystävä" käy. Koitin ensin soittaa jälkimmäiseen, mutta linja oli varattu. Soitto toiseen: ei aikoja perjantain ja lauantain aikana, juuri sillä hetkellä olisi ehkä ollut jokunen minuutti aikaa vilkaista ensiavun luonteisesti. Ei kysellyt mitään koirasta ja tilanteesta, eikä kuulostanut mitenkään iloiselta luvatessaan, että voivat yrittää jossain välissä pikaisesti vilkaista. Uusi soitto äsken varattuna olleeseen paikkaan. Ah, asiakaspalvelua! Kyseltiin tarkkaan miten koira yskii ja kuinka usein ja minkä ikäinen ja millaista vaivaa. Perjantaille ei vielä ollut aikoja, mutta lauantaille sentään.