Nyt on selkeästi saatu lääkitys kohdalleen.

Nykyinen nesteenpoistolääkkeen määrä tuntuu hyvältä; Santtu juo ja pissii normaalia enemmän mutta selvästi vähemmän kuin isommalla annoksella, eikä ulkona tarvitse rampata jatkuvasti.

Viime lääkärireissun jälkeen Santtu ei ole ontunut kertaakaan - toki siellä takapäässä voi silti olla vaikka minkälaista vikaa, mutta kipulääkekuurin aikana ei pääse oireilemaan. Toivotaan, että se selän jumitus johtui ainoastaan reissusta (ja seuraaville pidemmille reissuille autoon ladotaan semmoinen määrä pehmusteita, että Santtu varmasti viihtyy takana eikä koko ajan kyttää etupenkille pääsyä) eikä siellä selkänikamissa ja/tai lonkkanivelessäkään ole niin isoa vikaa, että täytyisi sen kummemmin asiaan reagoida.

Tänne Hyvinkäälle on nyt avattu koirahoitola/-kylpylä, ja olenkin pohtinut Santun uimaan viemistä kipulääkekuurin jälkeen. Santtu takuuvarmasti osaa kyllä uida, mutta ei ole vuosiin uinut vapaaehtoisesti. No, nelisen vuotta sitten kerran metrin verran lelun perässä, mutta se oli kyllä viimeinen erehdys - sen jälkeen lelut ovat saaneet jäädä järveen. Uiminen tekisi varmasti lihaksille hyvää eikä rasittaisi pikkuvikaisia olkapäitä (kerran ontunut niitäkin ja todettu, että löysyyttä löytyy) ja lonkkia niin paljon kuin tavallinen lenkkeily. Pohdinnan alla on nyt, että antaako terrierin luonne periksi, vai rimpuileeko tuo ennemmin niin kauan vastaan että hukkuu, kuin suostuisi uimaan?! Tarkoituksena on kysäistä eläinlääkärin mielipidettä uimisen hyödyllisyydestä seuraavalla käynnillä. Jos hän ylistää "vesijumpan" maasta taivaisiin, niin tekisi mieli kokeilla.

Katsellaan. Pari viikkoa vielä syötellään kipulääkkeitä ja sitten mennään kontrollikäynnille. Toistaiseksi on siis mennyt mukavasti ja Santtu on ollut ulkona jopa entistä pirteämpi ja on jaksanut kivasti pitempiäkin lenkkejä.