Eilen jo ihmettelin Santun nuutunutta olemusta aamulla. Aamu-ulkoilun aikana satoi reippaasti vettä, joten Santtu mateli pihalla korvat luimussa. Ajattelin, että onneksi se sitten aina reipastuu, kun pääsee sisälle kiehnäämään ja kuivaan itseään mattoon. Ei. Käveli olohuoneeseen ja jäi tosi nuutuneen näköisenä makaamaan: pää ei ollut normaalisti pystyssä eikä normaalisti lattiallakaan vaan roikkui puolessa välissä. No, ruoka kuitenkin maistui, joten uskalsin lähteä töihin. Ennenkuin itse tulin töistä, olivat pojat päässeet anoppilaan pihalle oleilemaan. Santtu oli kuulemma ollut jotenkin vähän hitaan oloinen, mutta illalla se oli kuitenkin suht' pirteä.

Nyt aamulla Santtu ei suostunut tulemaan pois sängyn alta Elviksen lähtiessä ulos, kun minä vielä jäin makoilemaan sänkyyn hetkeksi. Rupesin lähtemään sitten erikseen Santun kanssa ulos noustuani. Laitoin Optimmunea silmiin kun Santtu ilmestyi sängyn alta. Eteisessä Santtu odotteli, kun laitoin takkia päälle... kun yhtäkkiä etujalat pettivät alta ja koira lyhistyi puoliksi makaamaan. Ei reagoinut normaalisti rapsutteluihin tms, mutta kannustettuna nousi sitten siitä ylös ja lähti taapertamaan ulos. Kannoin kaiken varalta pihalle asti ja lähintä puskaa kohti - ei tuntunut siltä, että kovin kummoista ulkoilua tarvitsisi. Samalla mies ja Elvis tulivat pihaan, laskin Santun lähimmän puskan lähelle ja rupesin selittämään tapahtunutta, kun Santun jalat pettivät taas, ja koko koira lyyhistyi yhtäkkiä maahan. Pääkin roikkui jotenkin epäluonnollisesti, ja kun nostin koiran syliin, se oli jotenkin aivan lötkönä ja rentona.

Hetken päästä laskin taas maahan ja sitten Santtu näyttikin jo vähän piristyvän, reagoi rapsutukseen häntää heiluttamalla, kävi pissillä ja käveli itse sisälle ja on nytkin ihan normaalin oloinen. En kuitenkaan uskalla jättää sitä päiväksi yksin, vaan menen lääkäriin heti kun mahdollista.