Maanantai 12.2.2007: Koko sunnuntain ajan odotimme Santun piristyvän, mutta ei. Hetkittäin tuntui, että yskiminen oli vähentynyt ja hengittäminen helpottunut. Ruoka ei kelvannut niin lauantai-iltana kuin sunnuntain aikanakaan; pari nakkia oli tungettu puoliväkisin suusta alas, että saatiin lääkkeet menemään. Sunnuntai-iltana rupesimme miettimään, että emme olleet nähneet Santun käyvän juomassa lainkaan. Kaiken varalta pakkojuotimme sitä sitten hiukan. Nukkumaan mentyämme kuulimme sen käyvän itse juomassa. Iltaan asti odotin paranemisen merkkejä, mutta nukkumaanmenon lähestyessä tilanne ei ollut parantunut ja pelko vakavammasta sairaudesta iski.

Yöllä Santtu oli oksentanut illalla juomansa vedet ja pari nakinpalaa. Soitin eläinlääkäriin heti aseman auetessa klo 9, ja he lupasivat ottaa vastaan klo 12.45. Kyseessä kumminkin sen verran vanha koira, että parempi tsekata kunnolla kun ei kerran ollut yhtään olo helpottunut.