On niin kiire, ettei meinaa ehtiä päivittämään tätäkään.

Sunnuntaina ajeltiin koko lauma Tuusulaan hiekkakuopalle aurinkoisesta päivästä nauttimaan. Pahus vieköön, paikalla oli "jokunen" muukin sunnuntai-hiekkakuoppailija... Noh, mehän selvittiin silti, ja saatiin tuo pikkurakkikin uimaan.

Uittamista varten oltiin otettu Santun tämän hetkinen lempparivinkulelu mukaan. Sitä sitten heiteltiin välillä maalla, välillä kahluusyvyyteen ja välillä sitten niin kauas, että sitäpä ei sieltä pois saanut ellei uinut. (Paitsi jos Elvis pääsi lipsahtamaan toiselta vapaaksi, se kyllä ylettyi ihan kahlaamallakin sen hakemaan.)

Kertaakaan tuo jääräpää ei lähtenyt itse uimaan lelun perään. Marisi, piipitti, kauhoi tassuilla, mutta ei uinut. Kylmän viileästi sitä sitten nosteltiin uimasyvyyteen. Alkuun sitä otti koko uimishomma niin paljon päähän, että rantaan oli kovempi kiire kuin lelun perään, eli lelu unohtui matkasta. Parin yrityksen jälkeen lelukin tuli mukana rantaan, kun laskettiin koira veteen lähempänä lelua, ja lopulta se ei enää kääntynyt samantien takaisin vaan saattoi jokusen kymmenen senttiä uida jopa rannasta poispäinkin lelua hakemaan.

Aika pitkä reissu tehtiin, kun välillä uitettiin Elvistäkin. Pari kertaa huomasin Santun tärisevän, kun pidettiin taukoa sen lelun heittämisestä. En sitten tiedä väsyikö se vaan tuosta touhusta niin kovasti, vai alkoiko palelemaan kun jäi paikoilleen tuijottamaan reppua, johon lelu jemmattiin ettei se päätyisi mihinkään pöpelikköön haudatuksi. Reissun jälkeen ei kyllä huomattu, että olisi ollut erityisen väsynyt tai erityisen jumissa, joten uskalletaan uudestaankin.

P.S. Tuhma hiekkakuopalle, veteen ja hiekkaan paennut vinkulelu sai sen kotiin palauttaneelta sankarilta aikamoista käsittelyä koko loppupäivän. Oppipahan ettei lähde moisiin paikkoihin, mokoma piipittäjä!